Torstai 18.9.2014
Dallas-Sacramento
Omalla 6 tuntisella Southwestin lennollani kukaan ei mennyt
naimisiin, saanut lapsia tai kuollut. Hyvä niin. Lento meni yllättävä kyllä nopeasti
huolimatta välilaskuista Albuquerquessa ja Los Angelesissa ennen Sacramentoon
saapumista. Jälleen yksi merkki siitä, että olen ehkä matkustanut hiukan liikaa;
6 tuntia koneessa tuntuu tunnilta. Lentokoneessa joku mummeli tuli selittämään
minulle tohkeissaan, miten hauskaa oli, kun meillä oli samanlaiset silmälasit.
Hänelle ei tosin oltu esitelty sellaista ruskeasankaista vaihtoehtoa kuin minulla
oli. Jos olisi, hän olisi ottanut mieluummin ne kuin omat violettinsa. Voi
mummoa… yritin todeta hänen jatkuvan höpötyksensä väliin, että hän tuskin oli
käynyt Tampereen Nissenillä ostoksilla, mutta mummeli ei ehtinyt omalta
höpötykseltään kuunnella mitään, mitä sanoin.
Sokerina pohjalla: silmälasimme olivat aivan erimalliset. Ehkä
mummelille ei oltu esitelty edes laseja hänen omilla vahvuuksillaan…
Aikoinaan valitin, kuinka Kalifornian läpi pohjois-etelä
suunnassa kulkeva Interstate 5 on maailman tylsin tie (enkä vieläkään ole muuttanut mielipidettäni). Ilmasta käsin maisema oli
parempi, tosin olin täysin unohtanut, miten Maajussien vallassa olevaa aluetta
Kalifornia on. Piippolan vaari toisensa perään oli laittanut peltoplänttinsä kuntoon ja ne täplittivät koneen alla avautuvaa
maisemaa. Jopa siinä vaiheessa, kun koneemme oli jo laskeutumassa Sacramentoon,
Kalifornian pääkaupunkiin, alla näkyi vain peltoja. Tuli tunne, että olikohan,
joku siirtänyt kaupungin jonnekin muualle. En muistanut lainkaan, että
Sacramento oli näin maaseudulla. No offence…
| Laskeutumassa Sacramentoon...tuntuu kyllä lähinnä, että jonnekin keskelle Kansasia... |
No comments:
Post a Comment